Piia seisoi rappasella ja parkui. Hän huitoi käsiään ja huusi: "EIEIEI!!!" Hän ei halunnut lähteä minnekään, mutta tytön äiti sanoi vähän hermostuneena: "Nyt mennään. Anna käsi!" Äiti tarttui tytön käteen ja nyhtäisi siitä. Tyttö vähän horjui, mutta seisoi paikoillaan. Äiti sieppasi tytön syliinsä ja nosti polkupyörän tavaratelineelle istuimeen ja lähti polkemaan kadulle, kääntyi portista vasemmalle ylämäkeen.
Piia lopetti parkumisen, kun näki oravan kiipeävän männyn runkoa pitkin ja häntäänsä huiskauttaen hyppäävän oksalle istumaan. Orava kallisti päätään ja tyttö hymyili kallistaen omaa päätään. Tultiin alamäkeen ja polkupyörän vauhti kiihtyi. "Iii Iiia ha ha ha", hihkaisi tyttö riemusta helmeilevän kikatuksen säestyksellä vauhdin hurmassa.
Monta katua myöhemmin saavuttiin puutalon ovelle ja äiti pyysi tyttöä nousemaan rappuset edellään yläkertaan. Äiti koputti oveen ja kuultuaan sisäänkutsun työnsi tytön edellään sisään huoneeseen. Vanha nainen keskusteli äidin kanssa niin kauan, että tyttöä alkoi nukuttaa. Hän asettui hetekan päälle pitkälleen ja nukkui siinä, kunnes äiti nosti hänet pystyyn ja sanoi: "On aika syödä iltapalaa." Syötiin yhdessä Vanhuksen kanssa. Äiti selitti tytölle, että hän hakee tavarat ja sillä aikaa Piia saa leikkiä Vanhuksen kanssa.Piiaa vähän ujostutti, mutta äiti sanoi palaavansa pian. Piia jäi leikkimään Päivi-nukkensa kanssa. Oli hänellä muitakin nukkeja, mutta ne oli pakattu matkalaukkuun, jota äti meni hakemaan.
Äiti tuli Aila-tädin kanssa matkalaukkuineen ja kysyi Vanhukselta, oliko tyttö ollut kunnolla. "Ei tytöstä ollut vaivaa", vanhus vastasi. Illalla avattiin hetekan alta toinen sänky ja käytiin aikaisin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!