Musta nahkatakki ja -housut natisivat kivasti, kun Piia istuutui Kaarlo-sedän syliin. "No lähdetäänks' ajelulle?", setä kysyi äidiltä. "En nyt ehdi", sanoi äiti. "Minä ehdin. Anna minä --!", kinusi Piia äidiltään. "No tehkää pieni lenkki", äiti lupasi. Piia istuutui moottoripyörän selkään sedän taakse ja sitten mentiin. Wau, kun oli hauskaa. Pian oltiin takaisin äidin luona. "Vielä toinen lenkki!", kinusi Piia. "Ei enää", kielsi äiti, "Meidän on nyt mentävä kotiin."
"Ei puhuta Kaarlo-sedästä mitään Liisalle, Kaisalle tai Beku-tädille." äiti vannotti Piialle, joka lupasi olla puhumatta heille. Oli vaan niin vaikea olla kertomatta, miten KIVAA oli ajaa moottoripyörällä, että Piia oli ihan haljeta riemusta. "Minä ajoin pyörällä, pyörällä, pyörällä", hän rallatteli itsekseen. Jos lastenkodin tädit kuulivat rallatuksen, he varmaan ihmettelivät, kuinka lapsi onkaan iloinen opittuaan ajamaan polkupyörällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!