Herään jo ennen puolta yötä - parin tunnin unien jälkeen. Lueskelen monien ihmisten blogeja unohtaakseni unet, joissa lamaantuneen pelon vallassa juoksin talosta metsään päin, mutta jalkani eivät koske maata - leijun - enkä pääse eteenpäin. Isäpuoli kävelee luokseni ja kietoo kätensä vyötäröni ympäri, vetää minut alas ja OHOH!!! minä katkean vyötäröstä. Yläosa ruumiistani leijuu yhä ylemmäs ja näen sieltä, että alaosan ja jalat mies ottaa kainaloonsa ja lähtee kävelemään taloon päin.
Minulle kasvaa siivet ja lähden lentoon...
Lentelen kuin perhonen kukasta kukkaan, imen kukkien mettä ja aurinko paistaa. Yllättäen pimenevältä taivaalta salama iskee minuun. Ja kun ukkonen jyrähtää, pirstaleita minusta lentää eri suuntiin. Tajuan vain että minä häviän olemasta ja se kauhistuttaa minua. Herään pelon vallassa.