Elämässäni on ollut iloisiakin hetkiä. Lapsuudessa pikkuveljen kanssa leikit muistan mukavina. Vaikka meillä oli iso ikäero, ymmärsimme toisiamme, hiihtelimme yhdessä, laskimme mäkeä suksilla ja pulkalla, leikimme kauppaleikkiä, rakensimme majaa lepikkoon ja kävimme uimassa kesällä. Hassuttelimme ja nauroimme jutuillemme.
Oikeastaan vain veljeni takia kävin kotona, kun asuin maailmalla opiskelu- ja työpaikkakunnissa. Ikävöin veljeä, kun olin toisella paikkakunnalla. Lomilla kävin lapsuuden kodissa tapaamassa veljeäni ja valitettavasti kuvioon kuului myös vanhemmat, jotka utelivat elämästäni, josta en halunnut heille kertoa. En kertonut veljellekään elämästäni, mutta meillähän oli muuta juteltavaa ja kuuntelimme musiikkia yhdessä. tosin veljeni musiikkimaku ei aina minua miellyttänyt. Hän kuunteli suomipoppia, rockia ja iskelmiä. Suomipopista minäkin opin pitämään, mutta heavy rockia en sietänyt enkä vieläkään mielelläni kuuntele.