Oli hiukan pakkasta, niin että isäpuolen hengitys huurustui hänen valjastaessaan hevosta. Piia kysyi Mieheltä: "Minne menet?" Mies vastasi: "Haen polttopuita tuolta metsästä." Piia halusi mukaan ja mies antoi luvan hänen lähteä. Piialle oli uutta istua hevosen vetämässä reessä. Hän nautti katselemastaan lumisesta metsämaisemasta. Joitakin puita kaartui tien yli lumen painosta. Ne olivat kuin palatsin holvikaaret.
Isäpuoli lastasi reen täyteen puita ja Piia teki hankeen enkeleitä sillä aikaa. Päällimmääinen lumi oli kuin puuteria ja se kimalsi aurigossa kuin miljoona pikku tähteä.
Hevonen tuskin jaksoi vetää suurta puukuormaa, jonka päällä Piia yritti pysytellä. Piia vähän säälitti hevonen, joka joutui tekemään työtä kaikin voimin. Piiaa alkoi naurattaa, kun hevonen piereskeli.
Kotona Piia kertoi innostuneena äidille matkasta metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!