"Joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään."
1 Kor.13:4. "Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa"
Tunnen olevani sekä kansanperinteen, että Raamatun periaatteiden vastaisella tavalla ajattelevana tuomittu hiljenemään menneisyydestäni. Minulla ei ole oikeutta kirjoittaa muistelmiani kärsimästäni vääryydestä ja pahasta. Tunnen olevani julkea, rakkaudeton ja kiittämätön, jos jatkan. Onko minun tosiaan pantava suu suppuun ja jätettävä kertomatta kärsimäni paha, joka on vaikuttanut koko elämäni ajan ja edelleen aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Mietin, suljenko tämän blogin ja yritän edelleen unohtaa kaiken sen vääryyden, jota olen saanut kokea, josta aioin kirjoittaa.
2 kommenttia:
Tunnetko tämän sanonnan: "Lukee kuin Piru Raamattua"? Minkä tahansa tekstin merkityksen saa muutettua aivan muuksi, kun sen irrottaa asiayhteydestään. Ensimmäisessä kirjeessään Korinttilaisille Paavali kirjoittaa hajaannuksen partaalla olevalle seurakunnalle, joka on hajoamassa sisäisiin erimielisyyksiin. Hän muistuttaa heitä rakkauden merkityksestä ja kehottaa unohtamaan vanhat erimielisyydet.
Kirjettä ei tule ymmärtää niin, että sinulle saa tehdä mitä tahansa, ja se pitää vain unohtaa, koska se oli mennyttä. Kyllä asiat pitää käsitellä. Ennen kuin haavat on puhdistettu, ne eivät voi parantua. On eri asia nostaa kissa pöydälle kuin repiä kaikkien osapuolten hyväksymä rauhansopimus.
Eikä rakkauskaan mitä tahansa kestä. Muutoin Paavali olisi sanonut, että rakkaus on jotain muuta kuin pitkämielinen. Pitkä ei jatku loputtomiin.
Niin, Rampamieli, olen ymmärtänyt nyttemmin, että ikävät asiat, joita on lapsuudessani tapahtunut, on paras käsitellä nyt, etteivät ne kummittele mielessä lopun elämää.
On vain kovin vaikeaa ottaa noita asioita käsittelyyn ja mieli etsii mitä tahansa todisteeksi, ettei niitä käsiteltäisi.
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!