Paljon kokeneen naisen mielen täyttää aika ajoin lapsuuden ja nuoruuden muistot, joista kaikista ei voi puhumalla päästä eroon. Tämä on yritys kirjoittaa muistot pois kaikertamasta ja masentamasta mieltä.
perjantai 20. syyskuuta 2013
Uni
Kotimökin piipusta valuu verta.
Musta aurinko luo synkkiä varjoja.
Isäpuolen muodoton haamu katsoo minua.
En pääse karkuun, vaikka yritän nousta vuoteeltani.
Kauhu iskee mielenikin lamaan. Herään ahdistuneena enkä saa unta pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!