Huokaus

Aurinkoinen syksy on ollut ihmeen lämmin ja mukava. Facebook-masennusta ei ole tullut, vaikka sitä pelkäsin viime kuussa. Vietän kyllä aikaa facessa tuntikausia päivittäin ja se aika on pois ystävien tapaamiselta. Ei ole tullut käytyä kyläilemässä kenenkään luona pariin kuukauteen. Jotenkin vaan ei huvita. Jonkinlainen välinpitämättömyys on iskenyt mieleeni. Laskupinokin vain kasvaa, mutta en jaksa tehdä sille mitään. Vanhassa laulussa sanotaan: "Laskuthan on maksettava, ei juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu ..." Niinpä. Kohta perintätoimisto on kimpussani ... Ikävää. Istun käsi leukaan nojaten ja äkillinen alakulo valtaa mieleni. En kestä ajatella raha-asioita. Jostakin vain pomppasi mieleeni kuristava tunne ja avuton olo. En selviä laskuistani. Ei olisi pitänyt tilata lehtiä ja koruja. Niin kiva kun onkin lukea KATSO-lehdestä tulevien tv-ohjelmien juonipaljastuksia yms. ja niin hyvältä kuin tuntuukin pitää korva- ja kaulakoruja, minulla ei nyt vaan ole varaa mihinkään ylimääräiseen. Rahani menevät ruokaan, vuokraan ja velkojeni maksuun. HUOKAUS! Tätä kittuuttamista kestää vielä pari kolme vuotta. Joo, eiköhän tämä riitä raha-asioista. Ne kyllä masentavat mieltäni. NYYH!