Olen ymmälläni

Lukiessani Kauhukammion lapsen blogia ( http://kauhukammionlapsi.blogspot.fi/ ) minulle alkoi jäsentyä, mitä minullekin on tapahtunut. Kauhukammion lapsen isä oli psykopaatti, jonka piirteitä minun isäpuolellanikin oli. Mutta äitini koin rakastavan minua enkä ole aivan varma asiasta, tiesiko hän isäpuoleni touhuista minun kanssani. On vaikea hyväksyä ajatus, että kyllä hän ehkä tiesi, mutta ei välittänyt... Koin äitini hellyyttä ja huolenpitoa. Miksi hän antoi isäpuolen hyväillä minua? Olen ymmälläni. En ole saanut terapiaa, jossa olisi tarkemmin selvitelty insestiasioita. Vaikka isäpuolen äiti kohteli meitä äitini kanssa alentavasti huorana ja äpäränä, minulla on toisen mummoni puolelta kokemus hyväksynnästä ja ihmisarvon mukaisesta kunnioituksesta, mikä on tasapainottanut vääristynyttä, hämmentävää ja ikävää isäpuoleni äidin kohtelun aikaansaamaa epäröintiä itsessäni. Mummon kohtelu jäi aika lyhytaikaiseksi, koska asuimme vajaan vuoden hänen kanssaan isäpuolen tilalla. Kaikki äitini sukulaiset ovat olleet mukavia ja minuuttani arvostavia. Äidin nuorin sisko jätti mieleeni ihania muistoja kesistä hänen perheessään. Leikin serkkujeni ja heidän ystäviensä kanssa ja olin tasavertainen, joukkooon hyväksytty kaveri. Nämä kokemukset ovat antanneet minulle eheyttäviä virikkeitä oman itseni hyväksymisessä. En olekaan aivan läpeensä paha ja arvoton niinkuin isäpuoli ja hänen äitinsä antoivat ymmärtää.