Lyhyt vuosikatsaus

Melkein vuosi on kulunut edellisestä postauksesta. Ei siksi, etteikö mörköjä enää olisi, mistä kirjoittaa, vaan koska minulle on sanottu, ettei menneitä kannata vatvoa vaan elää NYT-hetkeä ja kiinnittää huomionsa mieluummin positiivisiin asioihin; asioihin, jotka tuovat itselleni iloa ja tyydytystä. Niinpä sitten yritin olla muistelematta menneitä, mutta yhä pahempi mörkö iskeytyi mieleeni: itsemurha-ajatukset ja pelot, että toteuttaisin miltei pakkomielteeksi tulleen ajatuksen, että olisi parempi kun minua ei olisi. Minulle ja muille olisi helpotus päästä eroon tästä yhteiskunnan loisesta... Olin sairaalassa kaksi viikkoa, mutta en pystnyt puhumaan paljoakaan itsemurha-ajatuksistani. Läksin pois sairaalasta ehkä liian pian. Takaisin avohoitoon tulo ja kotiutuminen oli hankalaa. Mieheni kanssa emme juuri keskustele asioista eikä terapeuttinikaan rohkaissut puhumaan itsemurha-ajatuksistani. Itseasiassa, kun tapasin lääkärin, unohdin täysin, että minulla sellaisia olikaan.